WARUSSEPPÄINKILTA

A S E T A I D O T

Asetaitoihin ja niiden harjoitteluun liittyvät kysymykset voi esittää Marko Saarelle;killanvanhin[ät]warussepat.fi

Harjoituksiin voi tulla mukaan koska tahansa kokeilemaan tai vaikka vain katselemaan ilman veloitusta tai sitoutumispakkoa.

Harjoitukset tapahtuvat talvikaudella maanantaisin Puolalanmäen koulun yläsalissa 18.30-20 ja keskiviikkoisin Kulttuurikeskus ALMAn tiloissa, Yliopistonkatu 27 B, klo 18.30-20 sekä lauantaisin klo 13.30-15 ohjaamatonta harjoitusaikaa Aninkaisten koulutalon G-salissa.


Peruskurssin tai vastaavan aloitusajan hinta on €65 | opiskelijat ja työttömät €50.

Meillä käyvät myös Smartumin liikunta- ja kulttuurisetelit maksuvälineenä.

Harjoittelemme myöhäiskeskiaikaisen Liechtenauer-koulukunnan oppien mukaan, keskittyen 1300- ja 1400-lukujen tyyliin. Kyseessä ei ole elävä perinne vaan kirjallisten lähteiden mukaan tehty ennallistus.

Liechtenauerin koulukunnan aseidenkäytön pohja on pitkämiekassa, jota käytetään tuomaan esille periaatteita, jotka pätevät kaikkiin aseisiin. Paini eli aseettomat taidot ovat kaiken aseenkäytön pohja, selvimmin tämä tulee esille tikarin ja muiden lyhyiden teräseiden harjoittelussa. Myös pitempien aseiden kuten keihäiden, varsikirveiden ja -vasaroiden käyttöä harjoitellaan.(Yhdenkäden)miekkoja ja väkipuukkoja voidaan käyttää yksinään tai kilpikupuran kanssa. Haarniskoidun taistelun harjoittelu on myös iso osa systeemiä.

ASEHARJOITUKSET

Harjoittelu aloitetaan yleensä peruskurssilla tai sitten vain tulemalla mukaan harjoituksiin. Harjoitusvälineet saa killan puolesta; laakari, väkipuukko ja tikari. Myös aseettomia tekniikoita eli painia harjoitellaan peruskurssilla. Asuksi riittää t-paita ja verkkarit sekä mahdollisimman matalapohjaiset urheilu- tai tanssikengät. Nämä kannattaa korvata jatkossa oikeilla nahkapohjaisilla 'kääntökengillä' sillä ne vaikuttavat oleellisesti jalkatyöhön ja sitäkautta koko tekniikkaan. Liukkaat alustat ovat käännetty lajissa haitasta eduksi, ja tekniikat eivät toimikkaan optimaalisesti alustaansa tiukasti tarttuvilla nykykengillä lakatulla sisäpelikentällä tai asfaltilla, ja johtavat herkästi vääriin johtopäätöksiin ja virheelliseen tekniikkaan.

Mitään suojuksia aluksi ei käytetä sillä harjoittelu aloitetaan hitaalla tempolla ja turvallisuus haetaan kontrollin korostamisella. Tämä on haarniskoimatonta miekkailua eli blossfechten. Harjoittelu tapahtuu joko yksin tehtävien liikerata- ja asetoharjoittein tai pariharjoituksina, joissa vuorotellen kumpikin on toisen 'opetttajana' luoden tietynlaisen tilanteen (varoasento, liike tms.) johon 'oppilaan' tulee reagoida oikein. Kilpailua, voittajia ja häviäjiä, ei tässä ole vaan kummankin tulee suhtautua harjoituspariinsa arvostaen ja suorittaa tehtävänsä huolellisesti. Tulee muistaa että harjoitusvastustajan terveys ja äärimmillään henki on käsissäsi. Myöhemmin on suositeltavaa hankkia moderni miekkailumaski, muita varusteita kuten miekkailuhansikkaita, teräshanskoja, kypäriä, gambesoneja voi valmistaa itsekin osallistumalla killan pajatoimintaan. Samoin teräksisiä aseita kannattaa hankkia/tehdä peruskurssin jälkeen sillä puiset aseet eivät vastaa oikeaa teräsasetta, tylsääkään, kovin hyvin.

Haarniskoituun taisteluun, eli harnischfechten, siirrytään vasta kun kontrollia ja kokemusta aseettomista tekniikoista on kertynyt, ja varusteita on tullut hankittua ;). Haarniska ei suojaa niin hyvin kuin monesti luullaan, varsinkaan osaavaa vastustajaa vastaan, vaan lähinnä vain rajaa vahingoittumisriskiä. Samoin leikkausharjoitukset terävillä miekoilla ovat vuorossa vasta kun liikeradat ja kontrolli ovat kehittyneet riittävälle tasolle.

Paini on olennainen osa kaikkien aseiden käyttöä, sillä koska tahansa voi joutua/päästä etäisyydelle jossa heitto/isku/potku on tehokkain tai vaikka menettää aseensa, nykyaikaisesta miekkailusta poiketen ottelu jatkuu millä tahansa etäisyydellä ja aseella tai ilman. Kampfringen - taistelupaini, ringen am schwert - paini asekontaktista, ringen -urheilupaini, ovat yleisemmät tavat jaotella aluetta.

Paini on siis kaiken pohja, joka tuottaa oikean liikkumistavan, voiman, kontrollin ja arviointikyvyn. Toisin kuin modernissa kilpapainissa, keskiajalla paini sisälsi heittojen ja lukkojen lisäksi lyöntejä ja potkuja, kuristuksia ja kipupisteiden käyttöä, eikä tekniikoita tositilanteessa käytettäessä ajateltu pisteitä ja sijoitusta kisoissa vaan mahdollisimman nopeaa vastustajan hyökkäyskyvyn poistamista. Painista oli tietenkin pehmeämpi urheilu- ja ajanvieteversionsa, jossa on yhteneväisyyksiä nykyiseen.

Haarniskoidussa taistelussa käytetään pitkälti samoja aseita kuin haarniskoimattomassa mutta tekniikat ovat melko erilaisia vaikka perustuvat samoihin periaatteisiin. Koska viiltävä lyönti tai leikkaus ei toimi metallia vastaan, on kaksi hyökkäysvaihtoehtoa: massaan perustuva tylppä isku tai pisto kasvoihin tai muihin suojaamattomiin kohtiin kuten kainaloon tai niveliin. Lävistävä pisto on silti melko epätodennäköistä, joten näilläkin on tavoitteena päästä kaatamaan toinen maahan jossa on suurempi mahdollisuus päästä kontrolloidusti iskemään kuolettava isku. Yleisemmin kuitenkin historiallisessa kontekstissa haarniskoitujen taisteluiden tavoite on ollut panttivangin otto lunnaita vastaan. Pitkämiekan ponnella voidaan iskeä tainnuttava isku, mordstreich, kypärään tai murskaava isku teräskintaaseen, jotka ovat yleensä ohuita koska keveys ja sitäkautta nopeus ovat tärkeitä. Halbschwert eli puolitettu miekka on toinen vaihtoehto. Tässä miekkaa pidellään toisella kädellä kahvasta ja toisella terän puolivälistä jotta saadaan parempi kärkikontrolli ja miekkaa käytetään kuin lyhyttä keihästä.

Suurin harjoittelualue on kuitenkin haarniskoimaton miekkailu pitkämiekalla, blossfechten.

ASETAITOJEN HISTORIAA

Liechtenauerin tyylin historia on noin kolmesataa vuotta pitkä, aikaisintaan noin 1300-luvun puolivälistä 1600-luvulle, kymmenkunta mestarisukupolvea, riippuen Hans Liechtenaurin elämän ajoituksesta. Aikaisin lähde, joka yleensä ajoitetaan vuodelle 1389, mainitsee jo useita mestareita Liechtenauerin lisäksi; Döbringer, Andres Jud, Jost van der Nyssen sekä Niklas Preussilainen. 1400-luvun alkupuolen mestareita olivat Hundfeldt ja Ott Jud. 1400-luvun loppupuolella lähteiden ja mestareiden määrä sitten lisääntyy huomattavasti ja onkin ko. koulukunnan huippuaikaa. Tällöin tunnetuimpia mestareita olivat Peter von Danzig, Sigmund Ringeck (~Amring) ja Paulus Kal. Kalin aikalainen ja ilmeisesti kilpailija Hans Thalhoffer olii mukana perustamassa sittemmin saksankielisellä alueella miekkailun monopolia hallinneen pyhän Markuksen veljeskuntaa, Marxbrüder.

1400-luvun loppupuolen mestareita olivat Lecküchner, Hans von Speyer, Peter Falkner ja Hans Folz. 1500-luvulle tultaessa kolukunnan opit alkoivat muokkautua selkeästi enemmän urheiluksi, mestareiden Wurm ja Wilhalm johdolla.

1500-luvun puolivälissä Paulus Hector Mair havahtui taitojen häviämisen uhkaan ja hän pyrkikin säilyttämään ja kirjaamaan ylös traditiota. Tämän jälkeen vaikuttivat vielä mestarit Jacob Sutor ja Joachim Meyer 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alkupuolella.

1600-luvulla italialaistyylinen rapier-miekkailu saavutti suurta suosiota ja edellisten vuosisatojen miekkailutyylit vaipuivat hiljakseen unohdukseen.

Johannes Liechtenauer syntyi etelä-saksassa joskus 1300-luvulla. Nimensä mukaan on kotoisin Liechtenau-nimisestä paikasta, mutta ei ole tietoa onko se Badenin vai Swabian Liechtenau, eikä tiedetä onko hänellä mitään yhteyttä aatelisiin von Liechtenau'hin. Melkein kaikki mitä tiedetään varmaksi, on että hänen säkeistönsä on kirjoitettu etelä-saksalaisella murteella ja hänestä tuli tunnustettu mestari opiskeltuaan monen keski-eurooppalaisen opettajan johdolla. Hän tuli kuuluisaksi lähinnä uuden pitkämiekkatyylin myötä, jonka kehitti messer-tekniikoiden pohjalta.

Messer eli veitsi/väkipuukko oli kaikkien käytössä sallittu ase, myös monen yläluokkaisen suosima vaikka näillä oli oikeus kantaa myös kaksiteräistä miekkaa. Messerit ovatkin luonnollinen kehitysjatkumo vanhoista germaanisista seax-veitsistä. Ajan myötä messeritkin kasvoivat pituutta saavuttaen parhaimmillaan jopa 900mm teräpituuden. Alkuperä veitsitekniikkaan näkyy pitkän messerin käytössä lähinnä kilven käytön puutteena,vaikka jossain yhteyksissä kupuraakin on esiintynyt, joten asetta on pitänyt käyttää myös suojaamiseen."Muista että miekkasi on kilpesi".

1200-luvulta lähtien kaksiteräisetkin yläluokan käyttämät miekat alkoivat muuttaa muotoaan; pidentyä ja ohentua sopeutuen näin varustusten kehittymiseen suojaamaan paremmin leikkaavilta lyönneiltä. Haarniskoiden kehittymisen myötä ensin myös kilpien koko pieneni ja pikku hiljaa ne jäivät kokonaan pois. Tästä sai alkunsa kaksikätisen otteen miekkailutyyli, 1300-luvun alussa ammattisotilaat siirtyivät käyttämään pitkäteräisiä ja -kahvaisia miekkoja joka aiheutti myös ko. aseelle sopivien tekniikoiden kehittämisen. Liechtenauer sekoitti messertekniikoiden nopeuden ja ympyräliikkeen sekä keihästekniikoiden pistot kaksiteräisen miekankäytön perinteisiin ja sai aikaan näin uuden tyylin jossa korostetaan jatkuvan liikkeen, ajoituksen sekä herkkyyden tärkeyttä sekä käytetään torjunnan ja hyökkäyksen samanaikaisuutta.

Tässä opit mestari Liechtenauerin miekkailutaidon jalan ja ratsailla, haarniskassa ja ilman | ja ennen kaikkea | huomaa että; miekankäyttö on vain yksi laji | ja se keksittiin satoja vuosia sitten | tämä taito on kaikkien aseenkäyttötyylien ydin ja alku ja sen ymmärsi täysin mestari Liechtenauer | Ei niin, että hän olisi itse keksinyt ja kehittänyt kaiken tässä kuvatun vaan hän matkusti ja opiskeli monissa maissa | koska halusi oppia tämän rehellisen ja oikeudenmukaisen taidon
- Hs. 3227a

1300-luvun puolenvälin jälkeen Liechtenauer oli koonnut ryhmän taitavia mestareita eri kamppailun osa-alueilta, pitkämiekan, miekan, messerin, tikarin, peitsen, keihään ja aseettoman painin, haarniskassa ja ilman, jotka nitoivat taitonsa kokonaiseksi systeemiksi. Ensimmäiset kirjoitetut tekstit olivat muistiinpanoja kryptisistä muistirunoista, joilla pyrittiin estämään taidon valuminen vääriin käsiin.

Nyt siis taitoa on sallittu kuvattavan kirjoituksella salatuin ja harkituin sanoin. Näin siksi ettei jokainen joka sitä kuulee, ymmärrä.
-44 A 8 (Cod. 1449)

Suullinen opetusmetodi siis lopulta kirjattiin ylös, ensimmäisen kerran jossain 1300-luvun lopulla, todennäköisesti 'alkuperäisen' taidon säilyttämiseksi sillä muunnoksia ja opettajia oli kasapäin. Säilyttääkseen asemansa oppilaansa perustivat pyhän Markuksen veljeskunnan; Marxbruder. Muitakin miekkailukiltoja perustettiin myöhemmin, ja näiden kiltojen välillä pidettiin kilpailuja taitojen paremmuudesta.

TEORIAA

Systeemin ytimenä on 'viisi lyöntiä', die fünf häue, joiden pohjalta taasen voidaan jaotella kaksitoista päätekniikkaa, hauptstücke. Viisi konseptia, fünf Wörter, määrittää ajoituksen ja voiman käsittelyn periaatteet.
-hyökkää ensin ja jatka hyökkäystä kunnes vastustaja on poissa pelistä [vor]
-puolustautumisen on oltava aina samalla myös hyökkäys [nach, indess]
-käytä voimaa heikkoa kohtaa kohden ja myötää voiman alta [schwech, stärke]

Tärkeimpinä ominaisuuksina kamppailussa mainitaan rohkeus, nopea reaktiokyky ja päättäväisyys.Liechtenauerin tärkeimpiä taktisia käsitteitä on aloite. On hyvin tärkeää saada haltuunsa taistelun kulun kontrolli, tai sen menetettyään saavuttaa sen nopeasti takaisin. Kun on saanut aloitteen haltuunsa, voi tehdä jatkuvia hyökkäyksiä kun taas vastustaja pysyy puolustuskannalla.

"vor noch swach stark Indes / an den selben woertern leit alle kunst / meister lichtnawers / Und sint dy gruntfeste und der / kern alles fechtens czu fusse ader czu rosse / blos ader in harnuesche

'Ensin', 'jälkeen', 'heikko', 'vahva', 'samanaikaisesti', nämä viisi sanaa määrittävät koko mestari Lichtenauerin taidon, ja ne ovat kaiken taistelutaidon perusta ja ydin, jalan ja ratsain, haarniskoituna tai ilman."

Termit 'ensin' ja 'jälkeen' tarkoittavat hyökkäävää ja puolustavaa periaatetta. Kun taistelija on ajoituksessa 'ensin' hän määrää toiminnallaan vastustajansa toimintaa ja kontrolloi siten taistelun kulkua. Ollessaan 'jälkeen' taistelija mukautuu vastustajansa toimiin siten että pääsee itse ajoitukseen 'ensin'. 'vahva' ja 'heikko' tarkoittaa käytetyn voiman määrää kontaktissa, ja jos toinen on voimakas pitää siihen reagoida myötäämällä ja päinvastoin. 'Samanaikaisesti' viittaa aikaan joka kuluu tiettyyn liikkeeseen. Kontaktihetkellä pitää pystyä määrittämään voiman määrä ja suunta 'tunnon', fühlen, avulla ja siitä valita oikea reaktio ja 'samanaikaisesti' hyökätä ennenkuin vastustaja saa oman liikkeensä loppuun.

"Indess on terävä sana joka leikkaa sitä tuntemattomia. Ja indess on avain joka aukaisee miekkailun taidon"

"Lyö tai pistä lyhintä mahdollista matkaa | oikea miekkailu on suoraviivaista ja yksinkertaista eikä epäröi | lyö suoraan miestä kohti, päähän tai vartaloon | mikä vain on lähinnä ja nopeiten saavutettavissa | tee tämä nopeasti ja mielummin yhdellä iskulla | kuin neljällä tai kuudella | mikä jättää sinut auki ja vastustajallesi mahdollisuuden | älä lyö miekkaan vaan aina suojattomiin kohtiin | aina päähän, vartaloon jos haluat säilyä vahingoittumattomana | jos osut tai isket harhaan, aina hyökkää seuraavaan avoimeen kohteeseen | kaikissa tapauksissa käännä kärki kohteeseen | hän joka lyö laajoissa kaarissa usein joutuu häpeään" - Hs. 3227a

Miekalla on kolme perushyökkäystä, "drei wunder" eli kolme haavoittajaa:

Hauen, "lyönnit": -Oberhau, "ylälyönti" -Mittelhau, "keskilyönti" -Unterhau, "alalyönti"

Stechen, "pistot"

Abschneiden, "viillot"

Taistelu voi jakaa kahteen vaiheeseen myös etäisyyden mukaan; kun ollaan osumaetäisyyden ulkopuolella ja ensimmäiseen hyökkäykseen asti, osui tai ei, ollaan zufechten ja varsinainen miekkailu on krieg.

Ydintekniikat ovat viisi lyöntiä; die fünf häue:

Perusasentoja on neljä:

Varsinaisia tekniikoita ovat mm:

"Kaikessa painissa tulee olla kolme asiaa | ensimmäinen on taito | toinen on nopeus | kolmas on voiman oikea käyttö | Näistä huomaa että paras on | nopeus joka ei salli toisen tehdä vastatekniikkaa | seuraavaksi huomaa | että jokaisen heikomman kanssa tulee painia ajoituksella 'ensin' (vor) | samanvoimaisen kanssa tulee painia 'kanssa/samanaikaan' (indes) | ja jokaisen vahvemman kanssa tulee painia 'jälkeen' (nach) | ja kaikessa 'ensin'-painissa toimii parhaiten nopeus | ja kaikenssa 'kanssa'-painissa toimii vaaka (tasapaino) | ja kaikessa 'jälkeen'-painissa toimii polven taittaminen" -Ott Jud

Harjoitusten vetäjinä toimivat

Marko Saari

Historialliset asetaidot vuodesta 1997

Aikikai Aikidō 1985-1995

Musō shinden-ryū ja Zen Nihon kendō renmei Iaidō 1989-1995

Jūjutsu 1983-1986

Jūdō 1978-1980


Juho Lempinen

Historialliset asetaidot vuodesta 2010

Kalpamiekkailu 2009- 2013

Thainyrkkeily 2003-2004

Aikikai Aikidō 2001-2002

Potkunyrkkeily 1992-1996

Nyrkkeily 1990-1991


Niklas von Schöneman

Historialliset asetaidot vuodesta 2014


Timo Kilpiö

Historialliset asetaidot vuodesta 2013

ASETAITOJEN LÄHTEET

Pyrimme rekonstruoimaan Liechtenauer-koulukunnan oppeja seuraavien lähdeteosten pohjalta. Näissä käsitellään aseettomien tekniikoiden eli painin lisäksi pitkämiekan, miekan ja kupuran, väkipuukon, tikarin, keihään ja peitsen käyttöä, haarniskoituna ja ilman, ratsailla ja jalan.

Primääriteoksina ovat:


Codex Hs. 3227a eli 'Döbringer', vuodelta 1389, sisältää Liechtenauerin eri aseiden opetuksia sekä muiden opettajien tekniikoita. Varsinaisesti Hausbuch, eli sisältää myös muuta 'hyödyllistä' tietoa hammashygieniasta astrologiaan. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi


Mscr. Dresd. C 487, tunnettu yleisesti nimellä Ringeck, noin vuodelta 1440. Sisältää Liechtenauerin tekstin lisäksi Ott'in painia, Liegnitzerin miekka+kupuraa ym. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi


44 A 8 (Cod. 1449) tunnettu von Danzigin nimellä, vuodelta 1452. Sisältö suurimmaksi osaksi sama kuin edellisessä. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi


Cod.I.6.4o.3eli Jud Lew, noin 1450. Sisältää pitkämiekan lisäksi painia ja taistelua haarniskoituna jalan ja ratsailla. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi


Ms. 1825 eli Paulus Kal fechtbuch, noin 1460. Isot kuvat, vähän tekstiä. Thalhofferin kirjojen tyylinen 'portfolio'. Muutama tekniikka, käsitellään kaikki aseet. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi


CGM 582 eli Leckuechner. Pelkästään messeriin eli väkipuukkoon keskittynyt kirja. Kaksi versiota, toinen pelkällä tekstillä sekä kuvitettu versio. Terminologia suurelta osin Liechtenauerista poikkeavaa mutta periaatteet ja tekniikat samat, sekä mainitaan perinteeseen kuuluvaksi. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi


Cod. icon. 393 Paulus Hector Mair'in kaksi kirjaa käsittävä upea teos, kahtena versiona. Vuodelta 1542. Todella hieno kuvitus, tekstit latinaksi ja saksaksi. Sisältää tavallisten lisäksi monia muualla käsittelemättömiä aseita, nuijia, sirppejä, viikatteita, varstoja jne. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi



Sekundäärisinä lähteinä, täydentämään ja vertailun vuoksi, käytämme muun muassa seuraavia manuskriptejä:


Cod.I.6.4o.2 eli codex Wallerstein, suurin osa noin vuodelta 1470 ja osa 1300-luvun lopusta. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi


Ms 963 eli Czynner fechtbuch vuodelta 1538. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi


KK 5012 eli Peter Falkner fechtbuch noin vuodelta 1480. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi


Gladiatoria noin vuodelta 1450. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi


M.I.29b eli Speyer vuodelta 1490. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi


Cod. icon 394a ja muut. Hans Thalhofferin useita teoksia 1400-luvun loppupuolella. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi


Cod.I.6.2o.3 eli Jörg Wilhalm vuodelta 1522. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi


Mss. var. 82 eli Meyer fechtbuch vuodelta 1570. Myöhempien aikojen urheiluversio. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi


Ms I.33 eli Tower fechtbuch. Sisältää pelkästää miekka+kupuratekniikoita. Vanhin säilynyt fechtbuch 1200-luvun lopusta ja näin Liechtenauer-tradition edeltäjiä. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi

ASEHARJOITUKSISSA KÄYTETTÄVÄT VÄLINEET

Yleisimmin käytetty harjoitusväline Killan aseharjoituksissa on teräksinen teroittamaton pitkämiekka. Teräpituus 850-1100 mm välillä, painoa 1300-1600g. Aluksi voi käyttää pitkämiekan puista tai muovista simulaattoria, joka maksaa vain murto-osan teräksisestä, mutta ei toimi viime kädessä kuin teräksinen; puu materiaalina joustaa eri tavalla, on keveämpää ja vaatii suuremmat ainevahvuudet jolloin säilän profiili on erilainen. Teräväviä aseita pääsee käyttämään leikkausharjoitteluun ja pariharjoittelussa vasta osoitettuaan hyvää aseenkäyttökontrollia.

Toinen miekkatyyppi on lyhyempi yhdellä kädellä käytettävä kaksiteräinen miekka, josta on samoin metalli- ja puuversiot. Puuaseissa käytetty puulaji Killan aseissa on hikkori sen vähäisen säröilyn ja sirpaloitumisen vuoksi, sekä tiheyden ja painon takia. Ponnet ovat messinkiä teräsaseita vastaavan painonjakauman aikaansaamiseksi.

Langes messer eli väkipuukko on nimestään huolimatta käytännössä lyhyehkö yksiteräinen miekka, teräpituus jossain 400-900mm välissä, teräs- ja puuversiona. Saksalaisessa messerissä tyypillinen ominaisuus on lappeen suuntainen 'nagel' eli sivuväisti.

Paljon käytettävä asetyyppi on myös tikari, joita löytyy usean mallisia ja mittaisia, edelleen myös puuversiona.

Sirpit, viikatteet ja varstat ovat maataloustyökaluja aseina käytettynä P.H. Mairin teoksen kuvausten mukaisesti.

Kupurat ovat maksimissaan 30cm halkaisijaltaan olevia pikkukilpiä, joita käytetään miekkojen kanssa. Sen funktiona on antaa miekalle lisää ulottuvuutta suojaamalla sitä pitelevää kättä, mutta käytetään myös lyömäaseena tarpeen tullen.

Isot pyöreät kilvet kuuluvat 'viikinki'aikaisten asetaitojen harjoittelemiseen yhdessä miekan, kirveen tai keihään kanssa. Toimii myöskin aktiivisesti aseen ominaisuudessa eikä ole pelkästään iskujen torjumista tai nuolilta suojautumista varten.

Keihäät erilaisilla kärjillä, ja seipäät (ovat käytännössä keihäitä ilman kärkiä) ovat pituudeltaan 1,8 - 2,5 m

Nykyaikaisia maskeja, kaula-, ala- ja nivelsuojia sekä topattuja hansikkaita ym. on hyvä käyttää antamaan suojaa blossfechtenissä. Näiden tulee kuitenkin olla mahdollisimman kevyitä ja liikkumista rajoittamattomia. Varsinaisessa harnischfechtenissä eli haarniskoidussa kamppailussa tulee käyttää sitten alkuperäisten mallien mukaan tehtyjä haarniskoita, nykyaikaisten suojien käyttö tässä vääristää tulkintaa.

Aluksi normaali musta T-paita ja verkkarit käy treenivaatteiksi, myös killan tunnuksilla varustettuja saatavilla. Erilaisia keskiaikaisilla kaavoituksilla ommeltuja enemmän tai vähemmän topattuja harjoitustakkeja on myös saatavilla. Kenkinä kannattaa käyttää joko alkuperäisten mallien mukaan tehtyjä nahkaisia kääntökenkiä tai sitten nykyaikaisia matalapohjaisia kannattomia tanssikenkiä, painitossuja tms.

© all copyrights WarusSeppäin Kilta 1997-2017 | Design +marcvs:me:fecit+